objektiivisuutena

Objektiivisuutena on suomenkielinen ilmauks, jolla viitataan tilaan tai rooliin, jossa asiat esitetään ilman henkilökohtaisten mielipiteiden tai ennakkoluulojen vaikutusta. Se kuvaa pyrkimystä tarkastella faktoja ja ilmiöitä siten, että ne ovat riippumattomia havaitsijasta.

Filosofiassa ja epistemologiassa objektiivisuus tarkoittaa riippumattomuutta havaitsijasta sekä pyrkimystä löytää yleispäteviä totuuksia. Eri suuntaukset, kuten realismi ja konstruktivismi, määrittelevät objektiivisuuden eri tavalla ja keskustellaan siitä, missä määrin ihmisen tieto voi olla täysin objektiivista.

Tieteen ja tutkimuksen kontekstissa objektiivisuus tarkoittaa mittausten toistettavuutta, standardeja sekä läpinäkyvyyttä. Tutkimusmenetelmät pyritään tekemään sellaista, että muut voivat toistaa kokeet ja vahvistaa tulokset. Silti objektiivisuus ei poista kaikkia subjektiivisia vaikutteita; tulkinnat ja valinnat heijastavat kontekstia.

Journalismissa objektiivisuus on yleinen normi: faktat erotetaan mielipiteistä, lähteet tarkistetaan ja uutisointi pyritään esittämään tasapuolisesti. Käytännössä objektiivisuus on kuitenkin kiistanalaista, koska valinnat siitä, mitä uutisoidaan ja miten asiat esitetään, vaikuttavat sisältöön.

Termin käyttö ja kritiikki: sekä tieteessä että yhteiskuntatieteissä on esitetty käsitteitä kuten intersubjektiivinen objektiivisuus ja kontekstuaalinen objektiivisuus, jotka korostavat yhteisöllistä ja kulttuurista rakennetta. Objektiivisuutena on usein tavoite, jonka toteutumista arvioidaan läpinäkyvyydellä, keskustelulla ja toistettavuudella.