näytelmän

Näytelmä on teatterissa esitettävä draama, jonka tarkoituksena on välittää tarina todellisuudesta tai fiktiosta esityksen kautta. Näytelmän teksti muodostaa käsikirjoituksen, jossa repliikit ja toiminta antavat näyttelijöille ja ohjaukselle suuntaviivat. Sana näytelmä taipuu suomalaisessa kielenkäytössä; genetiivimuoto "näytelmän" viittaa omistussuhteeseen tai yhteyteen, kuten "näytelmän kirjoittaja" tai "näytelmän esitys".

Rakenne vaihtelee, mutta perinteinen näytelmä koostuu usein kohtauksista ja näytöksistä; vuoropuhelu etenee toiminnallisesti ja näyttämöohjeet antavat rytmin, liikkeen ja lavastuksen. Tekstissä voi olla myös ohjeita, kuten valon- ja ääniefektejä.

Genret kattavat klassiset muodot, kuten tragedia ja komedia, sekä laajemmat draama- ja musikaalimuodot. Modernissa teatterissa näytelmät voivat sekoittaa kielellisiä, visuaalisia ja suunnittelullisia elementtejä sekä olla poliittisesti tai yhteiskunnallisesti kantaa ottavia.

Historiallisesti näytelmä syntyi teatteriperinteisiin, jotka ulottuvat muinaiseen Kreikkaan ja Roomaan sekä myöhemmin eurooppalaiseen näytelmätraditioon. Suomessa näytelmä ja näytelmäkirjallisuus kehittyivät 1800- ja 1900-luvuilla monen näytelmäkirjailijan ja teatteriryhmän työn tuloksena. Näytelmillä on sekä kulttuurillinen merkitys että viihteellinen funktio: ne heijastavat aikansa arvoja, kysymyksiä ja ihmiskohtaloita, sekä tarjoavat näyttämölle tilan kollektiiviselle kokemukselle.