närvikahjustusi

Närvikahjustus tarkoittaa hermon rakenteen ja toiminnan vaurioitumista. Se voi vaikuttaa sekä motorisiin että sensorisiin toimintakykyihin ja joissain tapauksissa autonomisiin toiminsoihin riippuen vaurion sijainnista. Useimmat närvikahjustukset ovat peräisin pätevästä traumasta, kuten leikkauksista, puristuksesta, leikkaushAlan uusi, tai iskusta, mutta ne voivat johtua myös diabeteksesta, aineenvaihdunnan häiriöistä, tulehduksista, infektioista, toksisista tekijöistä tai toistuvasta rasituksesta.

Suurin jaon mukaan närvikahjustukset luokitellaan usein Seddonin tai Sunderlandin mukaan. Neurapraxia on ohimenevä johtosäikeiden purkautumattomuus, jonka palautuminen tapahtuu usein päivien viikoissa. Axonotmesis tarkoittaa aksonin vaurioitumista kuitenkin ympäröivän sidekudoksen säiliöiden säilyessä; toipuminen vie kuukausia ja vaatii aksonin uudiskasvua. Neurotmesis on täydellinen hermovamma, joka yleensä vaatii kirurgista korjausta ja pro veter suunnilleen epävarmoista toipumisesta. Tämä jaottelu auttaa arvioimaan ennustetta ja hoitovaihtoehtoja.

Diagnoosi perustuu kliiniseen tutkimukseen sekä tarvittaessa sähköisiin tutkimuksiin kuten hermojohtokokeisiin (EMG, NCS) ja kuvantamiseen (MRI, ultraääni). Taustatekijät kuten diabetes, B- tai muiden vitamiinien puutokset sekä tulehdukselliset tai autoimmuunisairaudet voivat vaikuttaa hoitoon.

Hoito on yksilöllinen ja sisältää sekä kivun ja toiminnan palauttamisen että syyn hoidon. Akuutissa vaiheessa korostuvat ravitsemus, turvallinen liikkuminen, fysioterapia ja tarvittaessa lääkärin määräämät kivunlievitys- ja neuropaattisen kivun hoitomenetelmät. Vakavissa tapauksissa kirurginen hoito, kuten hermon verenkierron palauttaminen, hermon siirtäminen tai siirteiden käyttö, voi parantaa mahdollisuuksia palautumiseen. Ennuste riippuu vaurion tyypistä, sijainnista ja hoitoviiveestä; neurapraxia paranee usein nopeasti, kun taas neurotmesis voi tarvita pitkällistä hoitoa ja yksilöllisiä toipumismahdollisuuksia.