nulltarkistus

Nulltarkistus on ohjelmoinnissa toimenpide, jolla varmistetaan, ettei muuttuja ole null ennen sen arvoon viittaamista. Sen tarkoituksena on estää virheitä, kuten null-viitteeseen perustuvia poikkeuksia (NullPointerException). Nulltarkistus on keskeinen osa ohjelman vakauden ja luotettavuuden parantamista.

Nulltarkistuksia voidaan tehdä useilla tavoilla riippuen ohjelmointikielestä. Yleisimmin käytetään ehdollista tarkistusta: tarkistetaan, ettei arvo ole null ennen käyttöä. Monissa kielissä on myös kieli-ominaisuuksia, jotka helpottavat tätä: esimerkiksi turvalliset haut eli safe calls ja Elvis-operaattori joissakin kielissä, sekä vaihtoehtoinen arvo -malli (optionals) kuten Java Optional tai Kotlinin null-turvalliset tyypit. JavaScriptissä voidaan käyttää optista ketjutusta (optional chaining) ja Nullish coalescing -operaattoria, kun taas Pythonissa voidaan tarkistaa if x is not None.

Nulltarkistukset parantavat ohjelman vakauden ja virheiden mahdollisuutta aiemmin, mutta ne voivat lisätä koodin boilerplatea ja tehdä koodista vähemmän luettavaa, jos niitä käytetään liikaa. Oikea lähestymistapa on yhdistää paikallinen tarkistus hyvään arvojärjestykseen, hyödyntäen kielten tarjoamia tietotyyppistruktuureja ja API-suunnittelua.

Monissa kielissä pyritään nolla-arvojen hallintaan jo rakennetasolla käyttämällä ei-null -tyyppejä ja vaihtoehtoisia arvoitusmalleja. Hyvä käytäntö on minimoida null-arvojen esiintyminen rajapinnoissa, dokumentoida sopimukset sekä kirjoittaa testit, jotka kattavat kohteet, joissa arvo voi olla null.