novellikokoelman

Novellikokoelman termi viittaa suomenkielisessä kirjallisuudessa kirjaan, joka sisältää useita novelleja eli lyhyitä kertomuksia, yleensä yhden kirjoittajan tuotantoa. Se poikkeaa antologiasta, joka kerää töitä useilta eri kirjoittajilta. Novellikokoelmat voivat esiintyä sekä debytoivien kirjoittajien että vakiintuneiden kirjailijoiden tuotannossa.

Novellien itsenäisyys ja yhteinen punainen lanka muodostavat usein kokoelman rakenteen. Kertomukset ovat tavallisesti itsenäisiä, jokaisella omat hahmonsa ja juonensa, mutta ne voivat olla sidoksissa toisiinsa teemoilla, asetuksilla tai toistuvilla motiiveilla. Joissakin kokoelmissa hahmot tai paikat palaavat useammassakin novellissa, mikä luo yhtenäisyyden tunteen.

Kokoelman järjestys ja sävy voivat vaihdella huomattavasti. Järjestely voi olla teeman, aikajanan tai rytmin mukaan suunniteltu, ja kirjoitustyylit saattavat vaihtua tarinasta toiseen. Kokoelmat voivat painottua realismiin, satiiriin, fantasiaan tai yhteiskunnalliseen kritiikkiin. Kokoelmista on usein sekä kirjailijan varhaisia kokeiluja että kypsyneempiä, kokonaisuuden rakentuvia teoksia.

Kulttuurinen rooli ja asema ovat merkittäviä. Suomessa novellikokoelmat ovat olleet tärkeä muoto kirjailijoiden ilmaisun kehittämisessä: ne tarjoavat tiivistetyn, mutta täyteläisen tavan tutkia ihmisyyttä ja arjen tilanteita sekä kokeilla narratiivisia keinoja ilman pitkien romaanien velvoitteita. Antologia ja novellikokoelma tukevat toisiaan kirjallisuuden kentässä, mutta eroaa siinä, että kokoelma keskittyy yleensä yhteen kirjoittajaan.