normatiivisuuteen

Normatiivisuus viittaa normien, sääntöjen tai odotusten olemassaoloon ja noudattamiseen. Se on käsite, joka esiintyy monilla eri aloilla, kuten filosofiassa, sosiologiassa, oikeustieteessä ja kielitieteessä. Yleisesti ottaen normatiivisuus kuvaa sitä, miten asioiden tulisi olla, verrattuna siihen, miten ne todellisuudessa ovat.

Filosofiassa normatiivisuus liittyy usein moraalisiin ja eettisiin kysymyksiin. Se tutkii, mitkä teot ovat oikein tai vääriä ja millaisiin periaatteisiin päätöksenteon tulisi perustua. Esimerkiksi utilitarismi ja velvollisuusetiikka ovat esimerkkejä normatiivisista eettisistä teorioista. Sosiologiassa normatiivisuus tarkastelee yhteiskunnallisia sääntöjä ja arvoja, jotka ohjaavat ihmisten käyttäytymistä ja muodostavat sosiaalisen järjestyksen perustan. Nämä normit voivat olla muodollisia, kuten lait, tai epämuodollisia, kuten sosiaaliset tavat ja odotukset.

Oikeustieteessä normatiivisuus ilmentyy lain säännöissä ja periaatteissa, jotka määrittävät oikeudet ja velvollisuudet. Lain normative on siis sen velvoittava luonne. Kielitieteessä normatiivisuus voi tarkoittaa kielenkäytön oikeiden tai hyväksyttävien muotojen määrittelyä, kuten kielioppisääntöjä tai suositeltuja ilmaisutapoja. Normatiivisuuden vastakohtana pidetään usein deskriptiivisyyttä, joka kuvaa asioiden tilaa sellaisena kuin se on, ilman arvostelmia tai odotuksia sen muuttamisesta.