nominaalisuuden

Nominaalisuus on käsite, joka viittaa siihen, että jokin luokitus tai ilmiö nähdään ensisijaisesti nimeämisen tai nimityksen kautta, ei välttämättä mittaamisen tai todellisten ominaisuuksien määrittämänä. Sanaa käytetään eri tieteenaloilla, kuten filosofiassa, tilastotieteessä ja kielitieteessä.

Filosofian yhteydessä nominaalisuus liittyy nominalismiin, jonka mukaan yleiset termit ovat vain nimiä eivätkä viittaa tämänkaltaisiin itsenäisiin olioihin. Nominaalisuus voi siis korostaa kielen roolia todellisuuksien määrittelyssä ja luokka-ajoissa.

Tilastotieteessä termi esiintyy nominaalisen muuttujan yhteydessä: nominaalinen muuttuja määrittelee kategoriat ilman mielekästä järjestystä, esimerkiksi väri (punainen, sininen) tai kansalaisuus. Näiden arvoilla ei ole luontaista määrää tai järjestystä.

Kielitieteessä nominaalisuus liittyy nimeämiseen ja nimeämisen rooliin sekä prosesseihin kuten nominalisointiin, jossa verbi tai adjektiivi muuttuu substantiiviksi.

Esimerkkejä: luokat kuten värit ja lajit ovat nominaalisia kategorioita; tilastotieteessä taas voidaan käyttää ordinaalisia tai määrällisiä mitta-asteikkoja tarvittaessa.

Rajat ja kritiikki: nominaalisuuden korostaminen voi kaventaa ymmärrystä ilmiöiden todellisista ominaisuuksista ja suhteista. Nominaalisuutta ei aina tarvitse syrjäyttää muista luokittelumenetelmistä; se tarjoaa kuitenkin käyttökelpoisen viitekehyksen kielenmukaiselle luokittelulle ja yksinkertaistetulle tilastolliselle käsittelylle.

Katso myös: nominalismi, nominalisointi, nominaalinen muuttuja, nominaalinen asteikko.