nolostuminen

Nolostuminen on suomenkielinen termi, joka kuvaa nolostumisen kokemusta tai prosessia. Siinä henkilö kokee häpeän, kiusallisuuden tai itsensä tarkkailun tunteita, yleensä sosiaalisissa tilanteissa. Sana muodostuu verbistä nolostua ja -minen.

Nolostuminen syntyy usein, kun toiminta, sana tai virhe poikkeaa odotetusta tai kun toiset seuraavat tilannetta. Sosiaalisten normien loukkaukset ja julkinen huomio voivat laukaista sen.

Ilmentymiä ovat sekä tunteet että fyysiset reaktiot: punastuminen, hikoilu, nopea hengitys, sydämentykytys ja kiusaantuneisuuden tunne. Käytös voi sisältää katseen väistelyä, virnuilua, käsien hermostunutta liikuttelua tai itsensä puolustamista naurulla.

Kontekstuaalisesti nolostuminen vaihtelee: suurimman huomion saaneissa tiloissa se voi olla voimakkaampaa, kun taas pienissä ryhmissä koettu nolostuminen on normaalia. Nuorilla nolostuminen on usein yleisempää; kulttuuri ja henkilökohtaiset kokemukset muokkaavat, miten nolostuminen koetaan ja hallitaan.

Käsittely ja tuki: hyödyllisiä keinoja ovat kognitiivinen uudelleenmoodistus, hengityksen hallinta, turvallisen tuen hakeminen sekä asteittainen altistuminen sosiaalisille tilanteille. Jos nolostuminen on hallitsematonta tai liittyy ahdistuneisuuteen, voi ammatillinen apu olla hyödyllistä.