nimeäluokitusta

Nimeäluokitusta tarkoittaa nimeen liittyvien termien ja nimien järjestämistä sekä nimeämissääntöjen ja käytäntöjen määrittelyä siten, että nimiä voidaan viitata, vertailla ja hallita tiedossa johdonmukaisesti. Se kattaa sekä yksittäisten nimien syntaksin ja morfologian että suurempien nimistöjen, luokittelujen ja ontologioiden rakenteen.

Sovellusalueet ovat moninaiset. Biologiassa ja luonnontieteissä nimiä käytetään tunnistamaan lajeja ja muita kokonaisuuksia sekä järjestämään ne tieteellisiin luokitteluihin. Kemian nomenklatuurat, kuten IUPAC-nomenklatuuri, ohjaavat molekyylien nimeämistä. Kielitieteessä sekä kirjasto- ja tietoalalla nimistöt ja ontologiat mahdollistavat terminologian hallinnan ja tiedon semanttisen yhdistämisen. Paikkakuntien nimistö ja kulttuuriperinnön nimeäminen tukevat kulttuurienvälisiä viittauksia. Tietotekniikassa nimeämiskäytännöt koskevat esimerkiksi ohjelmointikielien, tiedostojen ja metatietojen nimityksiä.

Keskeisiä periaatteita ovat johdonmukaisuus, pysyvyys ja yhteentoimivuus sekä selkeys ja laajennettavuus. Hyvä nimeäluokitus huomioi monikielisyyden sekä mahdollisuuden viitata nimistöön sekä paikallisesti että laajemmin yhteisön sisällä.

Prosessi sisältää määrittelyn ja luokituksen, standardoinnin organisaation tai yhteisön tasolla, nimistön luetteloinnin ja tallennuksen sekä ylläpidon ja versiokontrollin. Haasteisiin kuuluvat synonyymit, homonymiat, kielikohtaiset erot sekä nimimuutosten hallinta ja siirtäminen.

Historian taustalla ovat esimerkiksi Linnaeuksen kehittämä biologinen nomenklatuuri ja 20. vuosisadan kansainväliset standardit, kuten IUPAC.

---