nikotiininsaantia

Nikotiininsaanti tarkoittaa nikotiinin päätymistä elimistöön sekä sen kulkua ja vaikutuksia. Nikotiinia esiintyy luonnostaan tupakan ja muiden tupakkatuotteiden aineistona, ja sitä käytetään myös nikotiinikorvaushoidoissa sekä joidenkin sähkötupakkien ja nikotiinipatukkojen kautta. Nikotiininsaanti voi tapahtua sekä tietoisesti että tahattomasti kuljetetuissa valmisteissa, mutta suurin osa altistumisesta liittyy tupakkatuotteisiin.

Nikotiini imeytyy elimistöön eri tavoin riippuen tuotteen muodosta. Suodattomien savukkeiden avulla nikotiini pääsee nopeasti keuhkojen läpi verenkiertoon ja aivoihin yleensä muutamassa minuutissa. Suurin osa saannista tapahtuu jo muutamassa sekunnissa. Imeytyminen muista tuotteista, kuten nuuskasta, nuuskapaloista tai suun sisäisistä tuotteista, on hitaampaa. Nikotiini metaboloituu maksassa ja erittyy munuaisten kautta, jonka jälkeen sen puolittumisaika on noin 1–2 tuntia, kun taas sen päämetaboliitti cotiniini voi kestää elimistössä pidempään.

Biomarkkereina nikotiinista ja sen altistuksesta käytetään tyypillisesti cotininitason mittaamista veressä, syljessä tai virtsassa. Näin voidaan arvioida yksilön kokonaissittingi, erityisesti silloin kun vapaa nikotiini ei ole tilapäisesti havaittavissa.

Nikotiini on voimakas riippuvuutta aiheuttava aine. Sen vaikutukset voivat sisältää sydämen sykkeen ja verenpaineen nousua sekä keskushermoston aktivointia. Tupakkatuotteiden poltosta aiheutuvat terveyshaitat, kuten syövät ja keuhkosairaudet, liittyvät pääasiassa tuliprosessiin liittyviin aineisiin, mutta nikotiini itsessään voi vaikuttaa riippuvuuden kehittymiseen ja sydän- ja verenkiertoelimistön kuormitukseen.

Sekä tupakkatuotteiden että nikotiinivalmisteiden käytöstä aiheutuva altistuminen voidaan arvioida ja hallita julkisen terveyden ja yksilön terveyden kannalta. Nikotiininsaannin hallinta kuuluu sekä lopettamisstrategioihin että sääntelytoimenpiteisiin, kuten ikärajoihin, hintaan ja tuotetietojen läpinäkyvyyteen.