niittykasvillisuutta

Niittykasvillisuus viittaa niittyjen kasvillisuuteen, joka on luonnonvarainen tai puoliluonnonvarainen ruoho- ja yrttikasvien muodostama elinympäristö. Nämä alueet ovat tyypillisesti avoimia ja niitä ylläpidetään niittämällä tai laiduntamalla, mikä estää metsittymistä. Niittyjen kasvillisuus vaihtelee suuresti maaperän kosteuden, ravinteisuuden ja maankäytön historian mukaan.

Tyypillisiä niittykasveja ovat erilaiset heinäkasvit, kuten nurmikat, hirvenkärsämö, puna-apila ja mesiangervo. Näiden lisäksi niityillä kasvaa monia erilaisia kukkivia yrttejä, kuten ahdekaunokki, ketoneilikka, pukinparta ja luohenputki. Kasvilajisto riippuu usein kasvupaikan olosuhteista; kuivemmilla ja karummilla paikoilla viihtyvät usein matalat ja kuivuutta kestävät lajit, kun taas kosteammilla ja ravinteikkaammilla niityillä voi kasvaa korkeampia ja rehevämpiä kasveja.

Niittyjen merkitys ekosysteemeille on suuri. Ne tarjoavat elinympäristöjä ja ravintoa monille hyönteisille, kuten perhosille ja mehiläisille, sekä linnuille ja muille pieneläimille. Niittyjen monimuotoisuus on vähentynyt voimakkaasti maatalouden tehostumisen ja rakentamisen myötä, minkä vuoksi niittyjen ennallistaminen ja suojelu ovat tärkeitä luonnonsuojelutoimia. Perinteinen niitto ja laidunnus ovat tehokkaita keinoja ylläpitää niittyjen avoimuutta ja lajistoa.