neuroplastisuudesta

Neuroplastisuus tarkoittaa aivojen kykyä muuttaa rakennettaan ja toimintaa kokemusten, oppimisen ja ympäristön vaikutuksesta. Se kattaa sekä funktionaaliset muutokset, kuten synaptisen muutoksen ja vahvistumisen sekä heikentymisen, esimerkiksi pitkäaikainen potentiaatio (LTP) ja pitkäaikainen depressio (LTD), että rakenteelliset muutokset, kuten dendriittien tiheyden muutokset, synaptogeneesi ja aksonaalinen kasvu. Aivojen plastisuus on erityisen ilmeistä kehityksen aikana, mutta aikuisellakin se on merkittävää, myös aivovamman, aivohalvauksen tai sairauksien jälkeen.

Keskeisiä mekanismeja ovat synaptinen muokkaus ja rakenteellinen uudelleenjärjestäytyminen. Synaptinen muutos voi johtua reseptorien tiheyden muutoksista, neurotransmittereiden vapautumisesta tai geenin- ja proteiinisynteesin säätelystä. Tärkeänä tekijänä on aivojen kasvutekijät, kuten BDNF. Unella, oppimisella ja liikunnalla on osoitettu olevan myönteinen vaikutus plastisuuteen, kun taas stressi ja krooninen väsymys voivat heikentää sitä.

Käytännön merkitys on esimerkiksi oppimisen ja taitojen kehittämisen tukeminen sekä palautumisessa aivovamman tai aivohalvauksen jälkeen. Toisaalta plastisuus voi olla myös maladaptivea, esimerkiksi kroonisen kivun tai motorisen häiriön yhteydessä tapahtuvaa haitallista uudelleenjärjestäytymistä.

Tutkimusmenetelmät kuten neurokuvantaminen ja elektrofysiologia auttavat kartoittamaan plastisuuden ajankohtia ja alueellisia eroja sekä sen elinkaarta.