neoliitti

Neoliitti, eli uusikivikausi, on kivikauden viimeinen jakso, jolloin ihmiset siirtyivät keräily-taloudasta maanviljelyyn ja kotieläinten kasvattamiseen. Tämä siirtymä johti pysyviin asutuksiin, kylien syntyyn ja kaupunkien varhaisimpiin muotoihin sekä keraamian ja hiottujen kivituotteiden yleistymiseen. Neoliottinen aika seuraa mesoliittista jaksoa ja päättyy alueittain metallin käytön yleistyessä, jolloin syntyy varhainen pronssikausi tai vastaava aikakausi.

Keskeisiä piirteitä ovat maatalouden omaksuminen, ruokatuotannon muutos sekä pysyvämpi elämäntapa; samanaikaisesti kehittyivät saviastiat, hiotut kivet ja erilaiset rakennustekniikat sekä asutusten perustukset. Ihmiset alkoivat rakentaa pysyviä kyliä ja kehittää laajempia kaupankäynti- ja sosiaalisia verkostoja. Maatalouden leviäminen toi väestönkasvun mahdollisuuksia ja monimutkaisti yhteisön rakenteita, kuten työnjakoa ja uskonnollisia rituaaleja.

Alueesta riippuen neoliittinen kulttuuri osoitti sekä omaksuttuja että paikallisia piirteitä: maatiloilla kehittyivät keramiikan muodot ja työkalut, ja joillakin alueilla rakennettiin suuria muistomerkkejä sekä dolmen- ja megaliittirakenteita. Loppua kohti useammalla alueella aloitettiin metallien käyttö ja siirryttiin kohti pronssia, jolloin neoliittinen kulttuuri sulautui varhaiseen metallikautisiin.

Merkitys tutkimukselle on laaja: neoliitti kuvaa ihmisen sidonnaisuutta maan productioniin, selittää maatalouden alkuperää sekä muuttaa käsityksiä yhteisöjen rakenteista ja teknologiasta.