natriumtasapainon

Natriumtasapainon käsite viittaa kehon natriumin kokonaismäärän ja sen jakautumisen säilymiseen suhteessa nestemäärään ja osmolaliteettiin. Natrium on kehon tärkein ekstrasellulaarisen nesteen kationi, ja sen tasapaino vaikuttaa nestetilan, verenpaineen sekä hermo- ja lihassolujen toimintakykyyn.

Kokonaisnatriumin määrä määräytyy natriumin saannin ja munuaisten natriumin erityksen kautta. Suurin osa suodattuvasta Na+:sta palautuu verenkiertoon munuaistubuluksissa: noin 65–70 % proximaalisessa tubulusessa, 20–25 % Henlen lingon paksussa osuudessa, ja 5–10 % distaalisessa tubulusessa sekä kerääjäputkissa. Tämä reabsorptio on tarkasti säädelty.

Säätely perustuu pääasiassa renin-angiotensiin-aldosteronijärjestelmään (RAAS): aldosteroni lisää natriumin takaisinottoa distaalisessa tubulusessa ja kerääjäputkissa, mikä ylläpitää tilavuutta ja verenpainetta. Natriureettiset peptidit kuten ANP ja BNP lisäävät natriumin eritystä eli natriuresiaa. Osmoreseptorit ja keskushermoston signaalit säätelevät nestetasapainoa, ja antidiureettinen hormoni (ADH) vaikuttaa veden takaisinottoon, mikä voi vaikuttaa natriumin osmolaliteettiin.

Natriumtasapainon häiriöt voivat aiheuttaa hyponatremiaa tai hypernatremiaa. Hyponatremia voi johtaa aivokudoksen turvotukseen ja neurologisiin oireisiin, hypernatremia puolestaan solujen kuivumiseen ja verenpaineen säätelyn häiriöihin. Taustatekijöitä ovat muun muassa diureetit, munuaisten vajaatoiminta, SIADH sekä liiallinen tai riittämätön natriumin saanti.