napalämpövyöhykkeistä

Napalämpövyöhykkeet, suomeksi "napalämpövyöhyke" tai "pohjoisnapalämpövyöhyke" ja "etelä napalämpövyöhyke", ovat maapallon kaksi ilmastovyöhykettä, jotka sijaitsevat napojen ympärillä. Nämä vyöhykkeet kattavat alueet napapiireiltä napoihin. Pohjoisella pallonpuoliskolla napalämpövyöhyke ulottuu pohjoisesta 66,5 astetta pohjoista leveyttä aina pohjoisnavalle. Eteläisellä pallonpuoliskolla vastaava vyöhyke kattaa alueen eteläisestä 66,5 astetta eteläistä leveyttä etelänavalle.

Ilmastoltaan napalämpövyöhykkeet ovat kylmiä. Lämpötilat pysyvät usein pakkasen puolella suurimman osan vuodesta, ja kesät ovat lyhyitä ja viileitä. Talvet ovat pitkiä ja ankaria, ja lumipeite on pysyvä monilla alueilla. Auringon säteily on vähäistä, erityisesti talvikuukausina, jolloin päivänvalo on hyvin lyhyttä tai puuttuu kokonaan napayön aikana. Kesällä puolestaan koittaa yötön yö, jolloin aurinko ei laske horisontin alle.

Näillä vyöhykkeillä elämä on sopeutunut ankariin olosuhteisiin. Kasvillisuus on vähäistä, ja se koostuu tyypillisesti sammalista, jäkälistä ja matalista ruohoista. Eläimistöön kuuluu lajeja, jotka ovat kehittäneet eristystä parantavia ominaisuuksia, kuten paksu turkki tai rasvakerros. Tällaisia eläimiä ovat esimerkiksi jääkarhut, hylkeet, valaat ja monet lintulajit. Napalämpövyöhykkeiden merkitys maapallon ilmastojärjestelmässä on suuri, ja ne vaikuttavat merivirtoihin ja ilmakehän kiertoliikkeisiin.