naarmuttamaan

Naarmuttamaan on suomen kielen verbistä naarmuttaa johdettu asiallinen muoto, joka tarkoittaa naarmujen tai pintojen raaputtamista tai kuluttamista. Verbi kattaa sekä fyysisen raaputtamisen – kuten kiven tai kynnen aiheuttamat naarmut – että luvun pintojen hankaamisen tai kevyen vaurion luomisen. Sillä voi viitata myös haitantamisen tai reputuksen aiheuttamiseen, kun jokin asia saa naarmun tai kolhun.

Rakenteellisesti naarmuttama on verbistä naarmuttaa johdettu tuntomärkä, jota käytetään monin tavoin. Perusmuoto on naarmuttaa, ja taivutettuna se taipuu esimerkiksi: minä naarmutan, sinä naarmutat, hän naarmuttaa, me naarmutamme, te naarmutte, he naarmuttavat. Keräilymuodot: imperatiivi naarmuta; perfekti muodossa olen naarmuttanut. Kansankielisessä käytössä voidaan sanoa myös "mennä naarmuttamaan" eli infinitiivi -maan/-mään -muotoa käytetään ilmaisemaan aikomusta tai tulevaa toimintaa: esimerkiksi "Menen naarmuttamaan auton maalipintaa."

Käyttöesimerkkejä: Kissa naarmutti sohvan. Olen naarmuttanut pöydän kulumaa. Mennen naarmuttamaan auton maalipintaa. Laajemmassa merkityksessä naarmuttaminen voi viitata myös epäonnistuneen maineen tai suosion vahingoittumiseen, esimerkiksi lauseessa mainetta naarmuttaa.

Naarmuttaminen ja siihen liittyvät nominaalit: naarmuttaminen tarkoittaa toiminnan tekemistä; naarmuttaja voi tarkoittaa sitä, joka naarmuttaa. Sanaa voidaan käyttää sekä konkreettisessa että kuvaannollisessa merkityksessä. Laukun kielellinen valikoima heijastaa pääasiassa fyysistä naarmuttamista, mutta metaforinen käyttö on myös yleistä jokapäiväisessä kielessä.