näytteenottovälistä

Näytteenottovälistä kuvaa näytteiden ottamisen välistä ajallista tai tilallista etäisyyttä osana suunnitelmallista näytteenottoa. Yleisin muoto on ajallinen interval, jolloin näytteet otetaan säännöllisin välein (esimerkiksi kerran tunnissa tai päivässä). Väli voi olla myös tilallinen, jolloin näytteitä otetaan useista mittauspisteistä tietyn matkan tai syvyyden päässä.

Käyttökohteita ovat ympäristö- ja elintarviketurvallisuus, lääke- ja kemianteollisuus sekä kliininen laboratorio- ja prosessinohjaus. Välin valinta vaikuttaa siihen, kuinka hyvin data kuvastaa tilannetta sekä havaittavien muutosten ja tapahtumien havaitsemisen todennäköisyyteen.

Välin määrittäminen perustuu kohdeparametrin vaihteluun, haluttuun resoluutioon sekä säädöksiin ja käytännön resursseihin. Kun parametri muuttuu nopeasti tai tapahtumia ilmenee, lyhyempi väli on usein tarpeen; liian pitkä väli voi johtaa tapahtumien huomaamatta jäämiseen ja päätösten viivästymiseen. Toisaalta liian lyhyt väli lisää työkuormaa, näytteiden käsittelyn kustannuksia ja laboratoriokapasiteetin tarvetta.

Suunnittelussa käytetään usein pilot-tutkimuksia, historiallisia mittauksia ja tilastollista suunnittelua optimaalisen välin arvioimiseksi. Järjestelmien voidaan käyttää kiinteää ajallista väliä tai dynaamisia, tapahtumapohjaisia ja adaptiivisia ratkaisuja. Ympäristö- tai tuotantoympäristössä voidaan hyödyntää komposiittinäytteitä, jolloin useamman ali- tai pienemmän näytteen avulla saadaan lisätietoa ilman, että väli kasvaa.

Näytteenottovälin valinnalla on suora vaikutus datan laatuun, muutosten havaitsemiseen ja päätöksenteon aikatauluun. Välin suunnittelun ja siihen liittyvän dokumentoinnin tulisi olla osa raportointia, jotta tulosten vertailu ja tulkinta ajan yli on mahdollista.