märkäpito

Märkäpito tarkoittaa renkaan kykyä säilyttää kosketus tien pintaan ja tarjota hallintaa sekä jarrutusta märillä teillä. Se on tärkeä turvallisuusominaisuus, sillä sade- ja märkäolosuhteissa ajaminen vaatii erinomaista pitoa renkaalta.

Märkäpito rakentuu useista tekijöistä. Renkaan kulutuspinta, urien syvyys ja muoto vaikuttavat veden poisjohtoon sekä kosketusalueen hallintaan. Kumisekoitus sekä sen sisältämät lisäaineet vaikuttavat kumin pehmeystasoon ja tarttumiskykyyn kosteissa oloissa. Lämpötilalla on merkittävä vaikutus: liian kylmä tai liian lämmin kumi muuttaa pitoa. Renkaan kuluminen heikentää märkäpitoa, mikä lisää hydroplaning- riskin ja jarrutusmatkan pituutta.

Märkäpitoa arvioidaan standardoitujen testien avulla. Euroopan unionin rengasmerkintä julkaisee märkäpidon luokituksena A–G, jossa A on paras mahdollinen pitävyys märällä pinnalla. Testit suoritetaan kontrolleoiduissa laboratorio-olosuhteissa ja ne peilaavat erityyppisten renkaiden suorituskykyä märällä asfaltilla, erityisesti jarrutusta ja tienpinnan hallintaa ajatellen. Lisäksi markkinoilla voi olla erilaisia testejä ja todellisia ajotestejä, mutta luokitus perustuu todennettaviin standardeihin.

Märkäpitoon vaikuttavat myös ajoneuvon ominaisuudet ja käytännön huolto. Oikea renkaiden ilmanpaine, todellinen kulutuspinta ja renkaiden tasainen kuluminen parantavat märkäpitoa. Suositellaan valitsemaan renkaat, joilla on hyvä märkäpidon luokitus, sekä säilyttämään riittävä urasyvyys ja vaihtamaan renkaat, kun pito heikkenee tai urasyvyys alittaa suositukset. Paljon ajettavissa sekä rankkasateisissa oloissa märkäpito on avainasemassa ajoturvallisuudessa.