myöhästymismaksuista

Myöhästymismaksut, suomeksi myös viivästyskorot tai myöhästymisintressit, ovat maksuja, jotka velallinen joutuu suorittamaan velkojalle, jos hän ei täytä maksuvelvollisuuttaan sopimuksessa tai laissa määritellyssä ajassa. Niiden tarkoituksena on korvata velkojalle hänen saamatta jääneestä rahasta aiheutuva taloudellinen haitta. Myöhästymismaksut voivat koskea monenlaisia velkasuhteita, kuten kulutusluottoja, vuokrasopimuksia, laskuja ja muita sopimukseen perustuvia maksuja.

Lakisääteinen myöhästymiskorko määritellään usein laissa. Yksityishenkilöiden välisissä kauppasuhteissa korkolaki määrittelee viivästyskoron perusteet. Yritysten välisissä kaupoissa puolestaan viivästyskorosta voidaan sopia vapaammin, mutta silti laki asettaa joitain rajoituksia. Korkeampi myöhästymismaksu voi olla määrätty sopimuksessa, mutta sen on yleensä oltava kohtuullinen eikä se saa olla kohtuuton velalliselle.

Myöhästymismaksut lasketaan yleensä eräpäivän jälkeisestä päivästä siihen päivään, jona velka maksetaan kokonaisuudessaan. Laskenta voi tapahtua joko kiinteänä summana tai prosentuaalisena osuutena maksamatta jääneestä velasta. Joissain tapauksissa myöhästymismaksun lisäksi velallinen voi joutua suorittamaan myös muita kuluja, kuten muistutusmaksuja tai perintäkuluja. Myöhästymismaksujen suuruus ja perintäkäytännöt vaihtelevat maittain ja eri sopimustyypeissä.