muurauskerrokset

Muurauskerrokset ovat rakennuksessa käytettyjen muurattujen elementtien, kuten tiilien, harkkojen tai kivien, muodostamia vaakatasoisia kerroksia, joihin laasti levitetään liitoskohtiin. Kerrokset muodostavat seinän rakenteellisen ja esteettisen perustan sekä vaikuttavat kantavuuteen, lämpö- ja äänieristykseen sekä kosteudenhallintaan. Jokainen kerros rakentuu yksittäisistä muurausosista, ja kerroksen pituus ja korkeus määräytyvät käytettävien rakennusosien koon mukaan.

Materiaalit ja liimatuneisuus voivat vaihdella. Muurauksessa käytetään pääasiassa tiiliä, harkkoja tai kiviä, joita yhdistetään laastilla. Yleisimmät laastityypit ovat kalkkilaasti, kalkkisementtilaattoihin sekä cementtilaatteisiin perustuvat seokset; modernissa rakentamisessa yleisimpiä ovat sementtiin ja/tai sementti-lime-seokset. Laastin laatu ja kovettuminen vaikuttavat sekä rakentamisen kestävyyteen että lopulliseen kosteudenhallintaan.

Rakenteellisesti muurauskerrokset muodostavat seinän lujaa ja jatkuvaa rakennetta. Kerrosten välinen liitos ja murtuvuuden hallinta ovat tärkeitä: laastin antaa siirto- ja tiivistyskyvyn, ja kerrosten päällekkäisellä sijainnilla tai sitomisella pyritään vähentämään halkeilua. Jokaisen kerroksen tasaisuus ja laastin siroteitus tarkastetaan työn aikana, ja kerroksen jälkeen seurataan ilmanvaihtoa sekä vedenpitävyyttä.

Huolto ja korjaus voivat olla tarpeen ajan myötä: halkeamat tai laastin kuluminen voivat vaatia uuden laastin, ns. repointingin tai paikkausreparaatioita kosteuden estämiseksi. Muurauskerrokset ovat keskeinen osa monia rakennusten ulkoseinien, sisäseinien ja kantavien rakenteiden kestävyyttä.