murtumissensitiivisyyteen

Murtumissensitiivisyys, tunnetaan myös nimellä *fragilitas ossium* tai *osteoporosis*, viittaa luun rakenteen heikkouteen, joka tekee luista helpommin murtuvia. Tilaa esiintyy, kun luun tiheys ja mineraalipitoisuus vähenevät, mikä heikentää niiden kestävyyttä. Yleensä se kehittyy hitaasti vuosien varrella, mutta voi johtaa vakaviin murtumiin, kuten lonkka-, selkä- tai kyynärpäämurtumiin, joita on vaikea hoitaa.

Murtumissensitiivisyys voi johtua monista tekijöistä, kuten ikääntymisestä, hormonaalisista muutoksista, kuten vaihdevuodet naisilla, sekä pitkäaikaisesta kortisonilääkityksestä. Myös perinnöllisyys, liikunnan puute, huono ravitsemus (erityisesti riittämätön kalsium- ja D-vitamiinipitoisuus) ja tupakointi lisäävät riskiä. Lisäksi joitain sairauksia, kuten kilpirauhasen liikatoimintaa tai munuaisongelmia, pidetään riskitekijöinä.

Oireita murtumissensitiivisyydestä voi olla vaikea havaita varhaisessa vaiheessa, sillä se etenee usein oireettomasti. Diagnoosi perustuu yleensä luun tiheyden mittaukseen, kuten DEXA-skannaukseen. Hoito keskittyy ennaltaehkäisyyn, kuten liikuntaan, ravitsemukseen ja lääkehoitoon, kuten bisfosfonaatteihin tai hormonikorvaushoitoon. Tavoitteena on estää luun menetyksen eteneminen ja vähentää murtumien riskiä.

Terveellinen elämäntapa, kuten säännöllinen liikunta, tasapainoinen ruokavalio ja tupakoinnin välttäminen, ovat tärkeitä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Myös säännölliset lääkärintarkastukset ja luun tiheyden seuranta voivat auttaa varhaisessa havaitsemisessa ja hoidossa.