muodostusterminologiaan

Muodostusterminologiaan viitataan kielitieteessä sanojen muodostumiseen liittyvään termistöön. Se kuvaa, millä käsitteillä ja luokituksilla muodostumisilmiöitä kuvataan, analysoidaan ja raportoidaan. Termistö on keskeinen sanakirjojen laatimisessa, kieliopin kuvaamisessa sekä luonnollisen kielen käsittelyssä, kuten automaattisessa kielenkäsittelyssä ja kieliteknologiassa.

Keskeisiä käsitteitä ovat derivaatio, yhdyssanat sekä takaisinmuodostus, laina ja lainaaminen sekä lyhenteet. Derivaatiossa sana muodostetaan kantasanasta lisäämällä affikseja; päätteet ja etuliitteet ovat tämän prosessin tyypillisiä keinoja. Yhdyssanoissa yhdistetään kaksi tai useampia itsenäisiä sanoja uuden semanttisen kokonaisuuden muodostamiseksi; niiden sisäinen rakenne voi vaihdella sanatuotannossa. Takaisinmuodostus tarkoittaa uuden sanan synnyttämistä poistamalla olemassa oleva morfeemi. Lainaaminen viittaa sanojen omaksumiseen muista kielistä sekä näiden lainausten muokkaamiseen kielen omiin taivutus- ja muotojärjestelmiin. Lyhenteet ja akronyymit liittyvät myös muodostustermistöön, kun niitä tarkastellaan sanojen osana tai taivutettavina yksiköinä.

Taitteet kuten etuliitteet (prefiksit) ja päätteet (suffixit) sekä morfeemit tulevat tärkeiksi käsitteiksi. Tieteenalan terminologiaa kehitetään ja sovelletaan sekä kielitieteessä että soveltavissa konteksteissa, kuten sanakirjojen laatimisessa ja kielentutkimuksessa sekä konekielisessä analyysissä. Eri kielissä termistö voi poiketa, mutta peruselementit (juuri, morfeemit, affiksit) ovat yleisesti tunnistettavissa.