multimodaalisuus

Multimodaalisuus tarkoittaa viestinnän ja ilmaisun useiden modaliteettien—kielen (kirjoitettu tai puhuttu teksti), kuvan, äänen, grafiikan sekä tilan ja gestien—yhdistämistä ja vuorovaikutusta. Se tutkii, miten eri modaliteetit täydentävät toisiaan ja miten niiden yhteisvaikutus muodostaa merkityksiä, joita yksittäinen modeemi ei voisi välittää.

Käsite on peräisin semiotiikan ja multiliteracies-keskustelujen kehyksestä, ja sitä sovelletaan laajasti sekä oppimisessa että viestinnässä. Tutkimuksessa multimodaalisuutta tarkastellaan discurssin rakentumisena, käyttöliittymien suunnitteluna sekä kulttuuristen käytäntöjen ilmaisukeinona. Digitaalisen median ja koulutuksen aikakaudella se näkyy esimerkiksi verkkosivujen ja sovellusten interaktiivisuudessa sekä opetuksen monipuolisina tehtäväkokonaisuuksina.

Sovelluskohteita ovat koulutus ja oppimisen tutkimus, mediakasvatus, viestintä ja mainonta sekä digitaalisten palveluiden käyttöliittymät. Multimodaalisuutta voidaan käyttää parantamaan viestin saavutettavuutta ja ymmärrettävyyttä, mutta se edellyttää suunnittelua, jossa modaliteetit ovat linjassa toistensa kanssa ja tukevat toistensa vahvuuksia. Tutkimuksessa käytetään usein multimodaalista analyysiä, jossa kielen, kuvan, äänen ja esitystavan yhteenniveltyys tarkastellaan sekä teksti- että visuaalitekstin kontekstissa.

Saavutettavuus on keskeinen näkökohta: esimerkiksi alt-tekstit, transkriptiot ja selkeä kontrasti auttavat eri käyttäjiä. Multimodaaliset ratkaisut voivat rikastuttaa viestintää, mutta vaativat harkintaa ja arviointia sekä estetiikan että käytettävyyden näkökulmasta.