muistopuheen

Muistopuhe on hautajaisissa tai muistotilaisuudessa annettava puhe, jolla kunnioitetaan menehtynyttä ja tarjotaan lohdutusta sekä muistojen jakamista. Puheen tarkoituksena on paitsi kertoa menehtyneen elämästä, myös valottaa, millainen ihminen hän oli ja miten hänen elämänsä vaikutti ympärillään oleviin ihmisiin.

Puheen pitäjä on usein läheinen omais tai ystävä, mutta myös kollega tai muu tunnettu, jolla on tarvittavaa tunnesidettä ja tietoa menehtyneestä. Tilaisuuden käytännön järjestelyt sekä tilaisuuspaikka voivat vaikuttaa siihen, kuka puhetta pitää ja miten se rytmitetään. Usein muistopuhe sijoittuu tilaisuuden alkuun tai loppuun yhdessä muiden muistojen kanssa.

Sisältö ja sävy ovat yleensä kunnioittavia, henkilökohtaisia ja kohtuullisen pitkiä. Puhe voi sisältää lyhyen elämäkerran, kertomuksia merkittävistä hetkiä, ominaisia piirteitä sekä sitä, miten menehtynyt vaikutti muiden elämään. Lopuksi voidaan ilmaista kiitollisuutta ja jäähyväiset. Puhetta kirjoitettaessa pyritään välttämään loukkaavia tai yksittäisiä tarpeettomia yksityiskohtia ja säilyttämään tilaisuuden arvoitus.

Valmistelu: keskustellaan omaisten kanssa, laaditaan luonnos ja harjoitellaan puhetta. Yleisönä voivat olla sekä perhe, ystävät että mahdolliset osanottajat, joten puheen pituus on tyypillisesti noin 3–5 minuuttia. Hyvä käytäntö on lukea puhe selkeästi, tai pitää muistiin tehtyjä muistiinpanoja valmiina.

Kulttuuri ja käytännöt voivat vaihdella: Suomessa muistopuheet ovat yleisiä osana sekä uskonnollisia että maallisia tilaisuuksia. Puhuttaessa on huomioitava tilaisuuden luonne sekä menehtyneen ja omaisten toiveet.