motivoinnin

Motivoinnin käsite viittaa psykologiseen prosessiin, joka käynnistää, ohjaa ja ylläpitää ihmisen tavoitteellista toimintaa. Motivaatio syntyy vuorovaikutuksessa yksilön sisäisten tarpeiden, arvojen ja ulkoisten olosuhteiden kanssa, ja se vaikuttaa siihen, miten kiinnostuneita ja sitoutuneita ihmiset ovat tehtäviinsä sekä kuinka pitkäkestoisesti he jaksavat toimia kohti tavoitetta.

Erotus sisäiseen (intrinsic) ja ulkoiseen (extrinsic) motivaatioon on keskeinen. Sisäinen motivaatio kumpuaa toiminnan itsensä palkitsevuudesta tai kiinnostuksesta, kun taas ulkoinen motivaatio perustuu palkkioihin, tunnustukseen tai välttämään rangaistuksia. Molemmat muotokäytöt voivat ajoittaa eri tilanteissa ja eri ihmisillä erilaisella voimakkuudella.

Keskeisiä teorioita ovat: Maslow’n tarvehierarkia, joka sijoittaa motivaation perustarpeista korkeampiin tarpeisiin; Self-Determination Theory (Deci & Ryan), jossa motivaation laadun takaavat autonomia, pätevyys ja yhteenkuuluvuuden kokemus; odotus-toimintateoriat (mm. Vroom), jotka korostavat tehtävän arvon ja odotuksen merkitystä; sekä tavoitteiden asettamisen teoria (Locke & Latham), joka painottaa selkeitä, haastavia ja palautetta antavia tavoitteita.

Motivaation ilmeneminen ja sen mittaaminen vaihtelevat kontekstin mukaan, esimerkiksi koulutuksessa, työelämässä tai urheilussa. Mittausmenetelmiä ovat kyselyt sekä laadulliset menetelmät, kuten haastattelut ja päiväkirjat; käytännön työkaluihin kuuluu muun muassa Intrinsic Motivation Inventory (IMI) sekä erilaiset työmotivaatio- ja oppimismittarit.

Motivaation tukeminen perustuu autonomian, pätevyyden ja merkityksellisyyden tunteiden vahvistamiseen, selkeiden tavoitteiden asettamiseen sekä palautteen antamiseen. Ympäristön ja yksilön tekijöiden muodostama vuorovaikutus määrittää usein, millaista motivaatiota syntyy ja miten se ilmenee käytännössä.