motivaatsiooni

Motivaation käsite viittaa psyykkiseen prosessiin, joka käynnistää, ohjaa ja ylläpitää tavoiteohjautunutta toimintaa. Se syntyy sekä sisäisistä että ulkoisista tekijöistä, ja sen voimakkuus sekä kesto vaihtelevat tilanteesta toiseen. Motivaatiota tarkastellaan usein kahdella kannalla: sisäisenä motivaationa, jolloin toiminta itsessään on palkitsevaa tai merkityksellistä, sekä ulkoisena motivaationa, jolloin toiminta tähtää ulkoisiin palkkioihin, velvoitteisiin tai palautteeseen.

Useat psykologiset teoriat ovat havainneet motivaation lähteitä. Self-Determination Theory korostaa kolmea perustarvetta: autonomia, kyvykkyys ja liittyminen. Sisäinen motivaatio syntyy, kun tekeminen koetaan palkitsevaksi tai merkitykselliseksi; ulkoinen motivaatio puolestaan liittyy ulkoisiin palkkioihin tai sosiaalisiin paineisiin. Expectancy-Value Theory painottaa sekä odotettavissa olevaa menestystä että tehtävän arvoa; motivaatio kasvaa, kun uskot suoriutumisesi mahdollisuuksiin ja koet tehtävän merkitykselliseksi. Goal-setting-teoria puolestaan korostaa selkeiden, haastavien mutta saavutettavissa olevien tavoitteiden sekä palautteen roolia etenemisessä.

Motivaation mittaaminen perustuu usein kyselyihin ja arviointeihin. Erilaiset mittarit arvioivat kiinnostuksen, sitoutumisen ja tavoitteiden tavoittelun astetta sekä auttavat sekä tutkimuksessa että käytännön suunnittelussa. Koulutuksessa ja työelämässä motivaation tilaa seurataan, jotta voidaan kehittää toimintaympäristöjä, joissa ihmiset kokevat työn mielekkääksi ja mahdolliseksi.

Kulttuurilliset ja yksilölliset tekijät vaikuttavat motivaatioon. Esimerkiksi arvot, sosiaaliset normit ja konteksti muovaavat sitä, miten ihmiset motivoituvat ja miten he reagoivat palkkioihin. Lisäksi ulkoisten palkkioiden liiallinen käyttö voi heikentää pitkäaikaista sisäistä motivaatiota, ilmiötä, jota kutsutaan ulkoisen palkkion ylihajaksi.