morfeemejä

Morfeemi on kielitieteellinen käsite, joka tarkoittaa pienintä merkityksellistä yksikköä kielessä. Morfeemit voivat kantaa kieliopin merkitystä tai toimia sanan rakenteen rakennuspalikoina. Yleensä morfeemi ei voi olla jaettavissa enää pienempiin merkityksellisiin osiin. Termi juontuu ranskankielisestä morphème-sanasta, joka puolestaan koostuu kreikankielisestä morphe 'muoto' ja -eme-päätteestä.

Suomen kieli on tyypillinen agglutinatiivinen kieli, jossa sanoihin lisätään useita morfeemeja peräkkäin. Esimerkiksi sana talossa koostuu juuresta talo sekä sidotusta morfeemista -ssa, joka ilmaisee inessiivin ('talossa'). Samalla sanasta voidaan muodostaa useita merkityksiä liittämällä lisää morfeemeja: lukus, sijamuodot ja muut taivutukset kerrostavat merkityksiä.

Morfeemit jaetaan yleisesti vapaisiin ja sidottuihin morfeemeihin. Vapaa morfeemi voi esiintyä itsenäisenä sanana, kuten talo tai kissa; sidottu morfeemi esiintyy vain yhdessä toisen morfeemin kanssa, kuten suitset affiksi, jotka liitetään sanoihin. Lisäksi morfeemit jaotellaan derivational- (muuttavat sanan luonnetta tai luokkaa) ja inflectional- (muuttavat kieliopillista taivutusta) morfeemeihin.

Allomorfia tarkoittaa samaa morfeenia, jolla voi olla eri muotoja äänteelliseltä ilmaisultaan riippuen ympäristöstä. Esimerkkejä esiintyy monissa kielissä, kuten englannin monikon -s tai -es äänteellisissa muodoissa; suomenkielessä morfeemien äänteellinen laukaus vaihtelee kontekstin mukaan. Allomorfia havainnollistaa, miten sama merkitys voi ilmetä eri lampuja muodoissa.

Morfeemitutkimus on keskeinen osa morfologiaa ja kielentutkimusta: se selittää sanojen rakennetta, tukee kielenoppimista sekä mahdollistaa luonnollisen kielen käsittelyn ja sanakirjojen laadinnan.