monistuminen

Monistuminen on oikeusjärjestelmässä käytetty termi, jolla tarkoitetaan siirtymää kohti monistista järjestystä, jossa kansainvälinen oikeus ja kotimainen oikeus muodostavat yhden oikeusjärjestelmän. Monismi ja dualismi ovat perinteisiä näkökulmia siihen, miten nämä tasot liittyvät toisiinsa. Monistisessa järjestelmässä kansainväliset sitoumukset voivat olla välittömästi sovellettavia ilman erillistä implementointia, kun taas dualistisessa järjestelmässä kansallinen lainsäädäntö on usein edellytys kansainvälisten normien vaikutumiselle.

Monistuminen ilmenee eri tavoin: oikeuslähteiden hierarkian muutoksena, oikeuskäytännön tulkintojen sopeutumisena kansainvälisiin normeihin sekä normien suoran sovellettavuuden lisääntymisenä. Esimerkkinä voidaan pitää EU-oikeutta, jossa tiettyjä normeja sovelletaan suoraan jäsenvaltioiden oikeudessa ja etusijalla kansalliseen lainsäädäntöön nähden.

Monistumisen yhteydessä keskustellaan usein oikeusratkaisun varmuudesta ja ennakoitavuudesta sekä kansainvälisen sitoutumisen noudattamisesta. Toisaalta se voi herättää huolia suvereniteetista, demokratian päätöksentekoprosesseista ja siitä, miten kansallinen lainsäätäjä voi vaikuttaa lainsäädäntöön, joka on kansainvälisesti sitova.