Monistumisen

Monistuminen on termi, jota käytetään kuvaamaan prosessia, jossa jokin ajattelun, oikeuden tai yhteiskunnallisen järjestelmän suuntaus kehittyy kohti monistista perusnäkökulmaa. Sana muodostuu sanasta monismi sekä -minen-loppuisesta liitteestä, joka ilmentää muutosta tai toimintaa. Monistuminen voi esiintyä sekä teoreettisissa että käytännön konteksteissa.

Filosofian kontekstissa monismi tarkoittaa, että todellisuus nähdään lopulta yhdellä perusolemuksella, -periaatteella tai -ainesella. Ontologinen monismi erottaa erilaisia muotoja, kuten substanssi- tai ominaisuusmonismi, ja sitä vastakkainen dualismi sekä pluralismi. Monistuminen tässä yhteydessä voi tarkoittaa siirtymää kohti yhtä perustaa, joka tulkitaan ilmiöiden taustalla. Teologisissa ja metafilosofisissa keskusteluissa monismi voi ilmentää käsityksiä jumaluuden ja maailman välisestä olennaisesta yhteydestä. Lainsäädännöllisessä ja poliittisessa kontekstissa monismi viittaa usein siihen, että kansainvälinen ja kansallinen oikeus nähdään osana yhtä järjestelmää; tällöin prosessia voidaan kutsua monistumiseksi oikeusnormien harmonisoitumiseksi eikä erillisiksi tasoiksi.

Käytännön vaikutukset voivat olla sekä eduiksi että haasteiksi koettuja: selkeys, yhdenmukaisuus ja tehokkuus voivat lisätä oikeudellista ennustettavuutta, mutta monismi voi vähentää moninaisuutta ja kontekstuaalista tulkintaa. Monistuminen on siten abstrakti käsite, jota käytetään erilaisissa tieteellisissä ja juridisissa keskusteluissa kuvaamaan siirtymää kohti yhtenäisempää tai yksinkertaisempaa kokonaisuutta. See also: monismi, dualismi, pluralismi, monistinen valtio.

---