moduulointitekniikat

Moduulointitekniikat, eli modulaatiomenetelmät, ovat prosesseja, joissa tietoa siirretään muuttamalla kanttiaallon ominaisuuksia. Kanttiaalto, jota kutsutaan myös kantosignaaliksi tai kantajaksi, on yksinkertainen aalto, joka toimii "kuljettajana" tiedolle. Modulaatiota käytetään laajasti langattomassa viestinnässä, kuten radiossa, televisiossa ja mobiiliverkoissa, sekä langallisissa järjestelmissä, kuten modeemeissa.

Yleisimmät moduulointitekniikat voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan: amplitudimodulaatio (AM), taajuusmodulaatio (FM) ja vaihemodulaatio (PM). Amplitudimodulaatiossa siirrettävän tiedon mukaisesti muunnetaan kanttiaallon amplitudia eli sen huippuarvoa. Taajuusmodulaatiossa puolestaan muutetaan kanttiaallon taajuutta informaatiosignaalin mukaan, kun taas amplitudia ja vaihetta pidetään vakiona. Vaihemodulaatiossa muunnetaan kanttiaallon vaihetta, joka kuvaa aallon sijaintia sen syklissä, informaation mukaisesti.

Näiden perusmenetelmien lisäksi on olemassa monia kehittyneempiä tekniikoita, kuten kvadraattiamplitudimodulaatio (QAM), joka yhdistää sekä amplitudin että vaiheen muunnoksen tiedonsiirtoon. Valitulla moduulointitekniikalla on merkittävä vaikutus siirrettävän tiedon määrään, häiriönsietokykyyn, kaistanleveyden tarpeeseen ja laitteiston monimutkaisuuteen. Tekniikan valinta riippuu sovelluksen vaatimuksista ja käytettävissä olevista resursseista.