moduointitekniikoita

Moduointitekniikat ovat menetelmiä, joilla tietoa siirretään kantosignaalin avulla. Modulointi on prosessi, jossa informaatiosignaalin ominaisuuksia, kuten amplitudia, taajuutta tai vaihetta, muutetaan kantosignaalin ominaisuuksien mukaan. Tavoitteena on mahdollistaa informaatiosignaalin tehokas ja luotettava siirto viestintäkanavan läpi.

Yksi yleisimmistä moduointitekniikoista on amplitudimodulaatio (AM). AM-tekniikassa informaatiosignaali muuttaa kantosignaalin amplitudia. Tämä tekniikka on yksinkertainen toteuttaa, mutta se on altis kohinalle ja häiriöille, mikä voi heikentää signaalin laatua.

Taajuusmodulaatio (FM) on toinen yleinen tekniikka, jossa informaatiosignaali muuttaa kantosignaalin taajuutta. FM on vähemmän herkkä kohinalle kuin AM ja tarjoaa paremman äänenlaadun, minkä vuoksi sitä käytetään laajalti radiolähetyksissä.

Vaihemodulaatio (PM) on tekniikka, jossa informaatiosignaali muuttaa kantosignaalin vaihetta. PM on läheistä sukua FM:lle ja sillä on vastaavia etuja kohinan sietokyvyssä.

Digitaalisessa viestinnässä käytetään usein pulssikoodimodulaatiota (PCM) tai sen muunnelmia, joissa analoginen signaali muutetaan digitaaliseen muotoon ennen modulointia. Tällaisia digitaalisia moduointitekniikoita ovat esimerkiksi siirtymäavainmodulaatio (ASK), taajuushyppyjaksotettu multipleksointi (FHSS) ja kantoaaltojen multipleksointi (OFDM). Valittu moduointitekniikka riippuu usein sovelluksen vaatimuksista, kuten tiedonsiirtonopeudesta, kaistanleveydestä ja virheensietokyvystä.