modulaatiosta

Modulaatio on signaalin ominaisuuden muuttamista siten, että tietoa voidaan siirtää. Yleensä kyse on kantajalla käytettävän signaalin muuttamisesta jollakin kolmesta pääominaisuudesta: amplitudista, taajuudesta tai vaiheesta. Tämän muutoksen avulla informaatio voidaan koodata ja vastaanottaa.

Analogisessa viestinnässä modulaatio voidaan jakaa kolmeen päämuotoon: amplitudimodulaatio (AM), taajuusmodulaatio (FM) ja vaihemodulaatio (PM). AM muuttaa kantajakuuntelun amplitudia, FM taajuutta ja PM signaalin vaihetta. Näillä on erilaiset kaistanleveysvaatimukset ja häiriönkestävät ominaisuudet; AMa käytetään perinteisesti radiolähetyksissä, FM tarjoaa usein paremman äänenlaadun, ja PM liittyy useisiin digitaalisiin sovelluksiin.

Digitaalisessa viestinnässä tieto esitetään diskreetteinä tiloina. Tunnettuja modulaatiomuotoja ovat amplitude-shift keying (ASK), frequency-shift keying (FSK), phase-shift keying (PSK) sekä quadrature amplitude modulation (QAM). Näistä QAM yhdistää amplitudin ja vaiheen muutokset, ja monissa järjestelmissä käytetään myös OFDM-tekniikkaa (Orthogonal Frequency-Division Multiplexing) suurien tiedonsiirtonopeuksien saavuttamiseksi.

Vastaanotto perustuu demodulaatioon, jonka avulla alkuperäinen tieto palautetaan kantajalta. Modulaatio on keskeinen osa sekä langatonta että langallista viestintä sekä televisio- ja tietoliikenneverkkoja.