mittausviiveitä

Mittausviiveet ovat aikaa, joka kuluu todellisen ilmiön arvon esiintymisestä siihen, kun mitattu arvo näkyy tai rekisteröidään. Ne voivat ilmetä yksittäisissä mittauksissa tai olla osa pidemmän aikavälin viiveketjua, ja ne voivat esiintyä sekä sensoritasolla että koko mittausjärjestelmässä.

Tyypillisiä viiveen lähteitä ovat sensorin vasteaika, signaalin esikäsittely ja analogi-digitaalinen muunnos, näytteenotto sekä puskurointi, tiedonsiirto ja verkkoliikenne sekä laskenta ja aikaleimaus. Lisäksi järjestelmän kellonsynkronointi voi vaikuttaa viiveen mittaamiseen ja tulosten aika-arvioihin.

Viive heikentää ajantasaisuutta ja voi vaikuttaa ohjausjärjestelmien vakauteen sekä päätöksentekoon, erityisesti nopeasti muuttuvissa ilmiöissä. Liiallinen viive voi johtaa epärealistisiin arvioihin ja viivästyneisiin toimenpiteisiin.

Viiveen vähentäminen ja kompensointi voidaan toteuttaa monin tavoin: käyttämällä nopeampia sensoreita ja muuntimia sekä korkeampaa näytteenottotaajuutta; minimoimalla puskurointi ja optimoimalla tiedonsiirtoa; parantamalla kellonsynkronointia (esim. PTP tai NTP) sekä aikaleimausta; käyttämällä ennustavia estimaattoreita kuten Kalman-suodattimia sekä viiveen huomioon ottavia ohjausmenetelmiä.

Mittausviiveet ovat yleinen ominaisuus monissa mittausjärjestelmissä, ja niiden hallinta on keskeistä erityisesti reaaliaikaisessa valvonnassa ja automaatiossa.