mittauskalibrointia

Mittauskalibrointi on prosessi, jossa mitausvälineen mittauskyky tai tarkkuus määritetään vastaan tunnettuja viitearvoja ja pidetään ajan mittaan käyttövalmiina. Tavoitteena on varmistaa, että mitatut arvot ovat paikkansapitäviä, vertailukelpoisia ja jäljitettävissä SI-yksiköihin. Kalibroinnin tuloksena syntyy yleensä kalibrointitodistus, jossa ilmoitetaan käytetyt viitearvot, mitattujen arvojen virhe ja epävarmuus sekä mittausvälineen mahdolliset säätötykset.

Kalibroinnin periaate perustuu jäljitettävyyteen: mittausvälineen vaste verrataan viitearvoihin, joita hallinnoidaan akkreditoiduissa standardilaitoksissa, ja erotus dokumentoidaan. Ympäristötekijät kuten lämpötila, kosteus ja käyttölämpötilavaihtelut otetaan huomioon epävarmuuden arvioinnissa. Tavoitteena on määrittää epävarmuus ja tarvittaessa tehdä säätö, jotta väline tuottaa hyväksytyn tarkan tuloksen.

Kalibrointityypit voivat olla ulkoisia tai sisäisiä. Ulkoinen kalibrointi suoritetaan laboratoriossa tai sen ulkopuolella ja antaa riippumattoman arvioinnin. Sisäinen kalibrointi tapahtuu omassa organisaatiossa. Kalibrointi voi olla korjaava, jolloin välineen virheet pyritään poistamaan, tai pelkkä tarkastus ilman säätöä.

Standardien ja laadunhallinnan puitteissa mittauskalibrointi kuuluu usein ISO/IEC 17025 -vaatimuksiin sekä erityisiin standardeihin, jotka varmistavat epävarmuuden ja jäljitettävyyden. Kalibrointiraportit osoittavat kelpoisuuden, jäljitettävyyden ja parannusehdotukset sekä säilytettävät tiedot.