mittausinvarianttiuden

Mittausinvarianttiuden käsite tarkoittaa, että mitta tai mittausmalli mittaa saman konstruktiona samalla tavalla eri ryhmien välillä. Tällainen invarianssi on välttämätöntä, jos ryhmiä vertaillaan latenttien ominaisuuksien perusteella, kuten asenteita, kyvykkyyksiä tai muistoja.

Invarianssia voidaan luokitella tasoittain. Configural invariance tarkoittaa, että mittausmallin rakenne on sama ryhmien kesken. Metric invariance eli factorikuormat ovat samoja ryhmien välillä. Scalar invariance tarkoittaa, että interceptit eli leikkauspisteet ovat samat. Mikäli täydellinen invarianssi ei toteudu, voidaan käyttää osittaista invarianssia vapauttamalla joidenkin parameterien yhtäläisyyksiä, jolloin mittauslauseke voi silti mahdollistaa ryhmien välistä vertailua.

Testausmenetelmänä käytetään yleisesti moniryhmän vahvistavaa faktorianalyysiä (multi-group CFA). Mallin soveltuvuus arvioidaan useilla sopivuus- ja tilastollisilla mittareilla, kuten CFI, RMSEA ja SRMR, sekä mahdollisilla vertailutesteillä. Riittävä näyteokoko sekä datan ominaisuudet (esim. normaalijakauma, puuttuvat tiedot) on huomioitava.

Sovellukset kattavat kulttuurienvälisen vertailun, kyselytutkimukset ja muut tilanteet, joissa halutaan tehdä luotettavia johtopäätöksiä latenttien konstruktioiden perusteella. Haasteina ovat usein ei-invarianssi ja mittausasetelmien virheet; silloin voidaan turvautua osittaiseen invarianssiin tai vaihtoehtoisiin lähestymistapoihin.

Historiallisesti mittausinvarianttiuden käsite kehittyi rakenteisen mallintamisen ja psykometrian kehityksen myötä 1960–1990-luvuilla. Keskeisiä viitteitä ovat Meredith sekä Vandenberg ja Lance, joiden työ on tarjonnut menetelmiä kulttuurienvälisiin ja kieliryhmiin kohdistuviin vertailuihin.