mikrorakenteelle

mikrorakenteelle tarkoitetaan materiaalien pienikokoista sisäistä rakennetta, joka muodostuu atomien, molekyylien ja suurvollisten korpuskalhojen järjestyksestä ja koordinaatiosta. Mikrorakenteen tarkkuus ja formaa määrittelevät esimerkiksi kiderakenne, sekoituminen, sisäiset virtaus- ja solumuodolliset kuvioita sekä materiaalissa esiintyvien särmien ja turvusten kertyminen.

Mikrorakenne on keskeinen tekijä materiaalin fysikaalisten, mekaanisten ja kemiallisten ominaisuuksien määrittelyssä. Esimerkiksi kiinteissä ainesosissa kiderakenne säätelee kireyttä, taipumattomuutta ja läpäisyä. Sekoituneissa matriksissa mikrorakenteen taitettuatikselisuus voi parantaa korroosiystävyyttä ja kiristyskohtaisten murtumien vähentämistä. Myös polttoaineiden ja biomateriaalien biologinen toiminta voi liittyä mikrorakenteen ulottuvuuksiin ja porotietoisuuden asteeseen.

Mikrorakenteen tutkimukselle on kirjannut useita mittaumeritteitä, kuten mikroskooppiset (koron- tai röntginen) kuvaukset, skannausmikroskooppinen analyysi, raaddehkit ja villiömallinnus. Näiden menetelmien avulla tutkijat voivat kuvata materiaalin sisäisiä ominaisuuksia sætahon tasolla ja molekkia. Derivointi ja tutkimus-alueen harmaita ainetta on 800-900.

Mikrorakenteen ymmärtäminen mahdollistaa materiaalin optimaalisemman suunnittelun ja valmistuksen sekä sen soveltamisen uusiutuvissa energiatekniikoissa, lääketieteellisissä laitteissa ja korkeiden suorituskykyisten laitetekniikoiden kehittämisessä.