mikropartikkelit

Mikropartikkelit ovat pienhiukkasia, joiden halkaisija on mikrometrien luokkaa. Kokohaarukka vaihtelee noin 1 µm:stä useisiin kymmeniä tai satoja mikrometrejä riippuen käyttökontekstista ja mittausmenetelmästä. Mikropartikkelit voivat koostua erilaisista materiaaleista, kuten metallien oksideista, piidioksidista, polymeereistä sekä biologisista tai eloperäisistä aineista. Ne voivat olla homogeenisia tai koostua monikerroksisista rakenteista.

Valmistusmenetelmät ovat moninaisia. Mekaaniset prosessit kuten hionta, jauhatus ja rakeutus sekä kemialliset syntetysmenetelmät kuten saostus, kontrolloitu polymeerien muodostus sekä spray-kuivaus ja poltto voivat tuottaa mikropartikkeleita. Koostumus ja muoto voidaan räätälöidä käyttötarkoituksen mukaan.

Ominaisuudet ja sovellukset: Mikropartikkelit tarjoavat suurta pinta-alaa massaa kohden ja eri muotoja, jotka vaikuttavat niiden mekaanisiin, kemiallisiin ja optisiin ominaisuuksiin. Niitä käytetään laajasti lääketieteessä (lääkkeiden toimitus ja inhaloitavat valmisteet), täyteaineina rakennus- ja komposiittimateriaaleissa, katalyyttipinnoitteina sekä kosmetiikassa ja ympäristötekniikassa.

Mittaus ja karakterisointi: Koko- ja jakaumaarvot määritetään käytännön sovelluksissa esimerkiksi seulonnan, laser-diffractionin ja sähköisen mittaamisen sekä elektronimikroskopian (SEM, TEM) ja optisen mikroskopian avulla. Valmistuksen laadunvarmistuksessa korostuvat tarkka kontrolli koostumuksen, koon ja jakautuman suhteen.

Terveys- ja ympäristövaikutukset: Inhaloitavat mikropartikkelit voivat aiheuttaa keuhkoaltistumisriskejä, ja niiden käyttö sekä päästövaikutukset säädellään turvallisuusohjein. Eri materiaalien mikropartikkelit voivat vaikuttaa ympäristöön sekä vaikuttavien aineiden kulkeutumiseen, jolloin kehitetään riskiarviointeja ja sääntelyä.