mikropalvelun

Mikropalvelu on ohjelmistokehityksen arkkitehtuurimalli, jossa suuri ja monimutkainen sovellus rakennetaan joukosta pieniä, itsenäisiä palveluita. Jokainen mikropalvelu keskittyy yhteen tiettyyn liiketoimintatoimintoon ja toimii omassa prosessissaan. Palvelut kommunikoivat keskenään kevyiden protokollien, kuten HTTP/REST API:en tai viestijonojen, välityksellä. Tämä arkkitehtuuri poikkeaa perinteisemmästä monoliittisesta lähestymistavasta, jossa kaikki toiminnot on yhdistetty yhteen suoritusyksikköön.

Mikropalveluiden keskeisiä etuja ovat parempi skaalautuvuus, joustavuus ja vikasietoisuus. Koska palvelut ovat itsenäisiä, niitä voidaan kehittää, ottaa käyttöön ja skaalata erikseen. Tämä mahdollistaa nopeamman kehityssyklin ja helpottaa uusien ominaisuuksien lisäämistä tai olemassa olevien päivittämistä. Jos yksi palvelu kaatuu, se ei välttämättä vaikuta koko sovelluksen toimintaan. Lisäksi eri palveluissa voidaan käyttää erilaisia ohjelmointikieliä ja tietokantoja, jotka soveltuvat parhaiten kyseisen palvelun tarpeisiin.

Haasteita mikropalveluarkkitehtuurissa ovat muun muassa monimutkaisempi infrastruktuurihallinta, hajautettujen järjestelmien testaaminen ja verkkokommunikaatiosta aiheutuvat viiveet. Palveluiden välinen viestintä vaatii huolellista suunnittelua ja hallintaa. Lisäksi kehittäjiltä vaaditaan uusia taitoja ja työkaluja hajautettujen järjestelmien kehittämiseen ja ylläpitoon.