mikroemulsioiden

Mikroemulsio on termodynaamisesti stabiili sekoitus öljyä, vettä sekä pinta-aktiivista ainetta, ja usein myös ko-surfaktanttia. Sen hiukkaskoko on tyypillisesti noin 10–100 nanometriä, ja mikroemulsio on usein läpinäkyvä tai läpikuultava. Rakenteeltaan se voi olla droplet-pohjainen tai bicontinuous, jossa öljy ja vesi ovat saumattomasti läsnä sekä rajapinnassa että sisäisessä tilassa.

Koostumuksessa käytetään öljyä ja vettä sekä pinta-aktiivista ainetta, ja usein ko-surfaktanttia (esim. lyhytketjuisia alkoholeja), joiden avulla interfacialinen jännite pienenee ja mikroemulsio muodostuu matalalla energiatasolla. Päätyypit ovat öljy–vedessä (O/W), vettä öljyssä (W/O) sekä bicontinuous-tyyppiset mikroemulsioita. Mikroemulsioiden rakenne voi koostua pienistä öljypisaroista vedessä tai päinvastoin sekä epäjatkuneista, koko tilan uskottavasti jakavista alueista.

Faasijakautumat voidaan jäsentää Winsor-jakautumien mukaan: Winsor I (O/W, öljy on dispersed), Winsor II (W/O, vesi on dispersed) sekä Winsor III (kaksois- tai keskivaiheinen, bicontinuous). Siten koostumus ja ympäristötekijät kuten lämpötila ja suola vaikuttavat faasimuutoksiin.

Sovellukset ja vaikutukset: Mikroemulsioita käytetään laajasti lääkeaineiden liukenemisen parantamiseen ja drug delivery -muotoiluun, sekä kosmetiikassa, elintarvikkeissa ja teollisuudessa (esim. liuottimien tehokkaampi käyttö). Edut ovat korkea liukenemis- ja dispersiokyky sekä matala energiantarve muodostuksessa. Haasteina ovat joskus korkea pinta-aktiivisen aineen määrä sekä mahdolliset biokemialliset tai ympäristövaikutukset, erityisesti terveydenhuollon sovelluksissa. Mikroemulsioiden stabiilisuus ja käyttäytyminen laimennuksessa sekä muissa olosuhteissa voivat olla herkkiä koostumukselle.