mikroarkkitehtuuriin

Mikroarkkitehtuuri viittaa tietokoneen suorittimen sisäiseen rakenteeseen ja toimintaan. Se kuvaa, miten suorittimen peruskomponentit, kuten käskyjen dekoodausyksiköt, aritmeettis-loogiset yksiköt (ALU) ja rekisterit, on järjestetty ja miten ne vuorovaikuttavat keskenään toteuttaakseen konekielisiä käskyjä. Mikroarkkitehtuuri on ohjelmoijalle yleensä näkymätön, sillä se on abstraktiotaso suorittimen käskykannan (ISA) ja fyysisen toteutuksen välissä. Eri mikroarkkitehtuurit voivat toteuttaa saman ISA:n eri tavoin, mikä vaikuttaa suorituskykyyn, virrankulutukseen ja muihin ominaisuuksiin.

Keskeisiä mikroarkkitehtuurin suunnitteluun vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa käskyjen rinnakkaissuoritus tekniikat kuten putkitus (pipelining) ja superskalaarisuus (superscalar execution). Putkitus jakaa käskyjen suoritusprosessin useisiin vaiheisiin, jotka voidaan suorittaa samanaikaisesti eri käskyille, mikä lisää läpimenoa. Superskalaariset suorittimet voivat suorittaa useita käskyjä samanaikaisesti käyttämällä useita suoritinyksiköitä. Myös ennakoiva suoritus (speculative execution) ja välimuistihierarkian tehokas käyttö ovat tärkeitä mikroarkkitehtuurin ominaisuuksia, jotka parantavat suorituskykyä. Eri valmistajilla, kuten Intelillä ja AMD:llä, on omat tunnusomaiset mikroarkkitehtuurinsa, jotka kehittyvät jatkuvasti.