mielivaltaisuus

Mielivaltaisuus tarkoittaa päätöksenteossa arvaamaisuutta ja mielivaltaa: tilaa, jossa valtaa käyttävät ratkaisut perustuvat henkilökohtaisiin mieltymyksiin, mielialaan tai mielivaltaan sen sijaan että noudatettaisiin yleisiä sääntöjä, periaatteita tai oikeudenmukaisuutta. Termi muodostuu sanasta mielivalta (tahto, joka hallitsee toimintaa) sekä -isuus-suffixistä, joka viittaa tilaan tai laatuun.

Käsite on normatiivinen ja sitä käytetään erityisesti poliittisessa filosofiassa, oikeusvaltion teoriassa sekä hallintotieteissä kuvattaessa päätöksiä, jotka tehtäisiin mielivallan, mielialan tai epäjohdonmukaisuuden perusteella sen sijaan että sovellettaisiin lainsäädäntöä tai ennalta määriteltyjä kriteerejä. Mielivaltaisuus korostaa epäarvostettujen tai epävirallisten perusteiden merkitystä ja sen vastaista tarvetta oikeudenmukaiselle ja johdonmukaiselle päätöksenteolle.

Se heijastaa oikeudenmukaisuuden periaatteita, kuten tasapuolisuutta, ennustettavuutta ja vastuullisuutta. Mielivaltaisuus heikentää hallinnon legitimiteettiä, kun ihmiset kokevat ratkaisut tehtävän mielivallan perusteella eikä oikeudenmukaisilta ja ennakoitavilta säännöiltä. Siksi julkisessa hallinnossa pyritään rajoittamaan mielivaltaisuutta oikeusvaltioperiaatteen, oikeudellisen prosessin, läpinäkyvyyden sekä riippumattoman valvonnan keinoin.

Historiallisesti mielivaltaisuus on liitetty autoritaarisiin järjestelmiin, joissa valta on sidoksissa yksittäisen johtajan tai pienen ryhmän tahtoon. Nykyisessä kontekstissa sitä vastustavat perusperiaatteet, kuten lakien ylivertaisuus, ennakoitavat menettelyt, oikeudenkäynnin riippumattomuus ja kansalaisten oikeudet. Katso myös oikeusvaltio, arbitrarisuus, oikeudellinen prosessi.