metallikoordinaatioyhdisteistä

Metallikoordinaatioyhdisteet, tunnetaan myös kompleksiyhdisteinä, ovat kemiallisia yhdisteitä, joissa keskusmetalli-ioni tai -atomi on sitoutunut useisiin molekyyleihin tai ioneihin, joita kutsutaan ligandeiksi. Ligandit luovuttavat elektroneja keskusmetallille muodostaen koordinaatiosidoksia. Koordinaatioluku, joka on keskusmetallin ympärillä olevien ligandien lukumäärä, vaihtelee tyypillisesti kahdesta kahteentoista, mutta yleisimpiä ovat neljä ja kuusi.

Nämä yhdisteet esiintyvät monenlaisissa muodoissa ja niillä on laaja kirjo sovelluksia. Niitä löytyy luonnosta esimerkiksi hemoglobiinissa, jossa raudan ympärillä on porfyriiniligandi, ja klorofyllissä, jossa magnesium on vastaavassa rakenteessa. Teollisuudessa metallikoordinaatioyhdisteitä käytetään katalyytteinä kemiallisissa reaktioissa, lääkeaineina, pigmentteinä ja metallien erotus- ja puhdistusprosesseissa.

Metallikoordinaatioyhdisteiden rakenne ja ominaisuudet riippuvat sekä keskusmetallista että ligandeista. Keskusmetallin elektronikonfiguraatio ja ligandin elektronitiheys vaikuttavat sidosten luonteeseen ja yhdisteen stabiilisuuteen. Ligandien steerinen tilavuus voi myös rajoittaa niiden sitoutumista keskusmetallille ja vaikuttaa yhdisteen muotoon. Monet metallikoordinaatioyhdisteet ovat värillisiä, koska ne absorboivat näkyvän valon tiettyjä aallonpituuksia, ja väri voi muuttua riippuen keskusmetallin ja ligandien yhdistelmästä.