metafysiikasta

Metafysiikka on filosofian ala, joka tutkii todellisuuden perimmäisiä luonteita ja peruskysymyksiä, joita ei välttämättä voida ratkaista pelkästään kokeellisin menetelmin. Se tarkastelee olemassaolon laatua, syy-seuraussuhteita, aikaa ja avaruutta, mahdollisuutta ja välttämättömyyttä sekä identiteetin ja muutoksen luonnetta. Metafysiikka pyrkii kuvailemaan, millainen maailma todellisuudessa on ja miten ilmiöt liittyvät toisiinsa. Kysymykset ovat usein konseptuaalisia ja ontologisia eikä niinkään pelkästään empiirisiä.

Keskeisiä osa-alueita ovat ontologia (tutkitaan olemassaolon luokkia ja perusolemuksia), kosmologia (maailmankaikkeuden perusteiden ja rakenteiden pohdinta), filosofia mielestä ja ruumiin suhteesta, aika ja modaalisuus (mahdollisuus ja välttämättömyys) sekä identiteetin ja muutoksen ongelmat. Lisäksi pohditaan universaalien olemassaoloa sekä syy-seuraussuhteiden ja luonnonlakien luonnetta.

Historian saatossa metafysiikka on ollut keskeinen mutta kiistelty ala. Antiikissa Aristoteles käsitteli taustalla olevia syitä ja olemassaolon rakenteita; keskiajalla scholastikka kehitti teologisten kysymysten valossa. Uudella ajalla Kant ja myöhemmin 19.–20. vuosisadalla syntyi monia eri suuntauksia, kuten fenomenologia ja analyyttinen metafysiikka. Nykymetafysiikassa yhdistyvät perinteiset kysymykset luonnontieteellisiin näkökulmiin, ja monet tutkijat pyrkivät naturalisoimaan metafysiikan.

Meta-fysiikasta puhutaan yleensä osana filosofiaa, ja sen tutkimusaiheet vaihtelevat analyyttisen ja kontinentaalisen perinteen mukaan. Keskustelu käsittelee sekä perinteisiä kysymyksiä, kuten ontologisia perusteita ja syy-seuraussuhteita, että uusia kysymyksiä, kuten tietoisuuden luonnetta ja ajan luonnetta. Metafysiikka tarjoaa kehyksen, jonka sisällä muut filosofianalat ja tiede voivat jäsentää todellisuutta.