mekanistiikka

Mekanistiikka on käsite, jota käytetään kuvaamaan ilmiöiden selittämistä mekanistisen syiden ja vaikutusten ketjun kautta. Siinä korostetaan osien, rakenteiden ja näiden vuorovaikutusten tuottamaa toimintaa sekä lainalaisuuksien sovellettavuutta ilmiöihin. Mekanistinen selittäminen pyrkii kuvaamaan, miten moni-ilmaisuiset tapahtumat rakentuvat yksityiskohtaisista mekanismeista.

Sana juontuu mekanismin käsitteestä ja sitä käytetään sekä filosofiassa että luonnontieteissä. Mekanistinen maailmankuva asettaa etusijalle syiden välisen, suunnitelmallisesti etenevän ketjun ja usein deterministisen selitysmallin. Se voidaan nähdä vastakohtana holistiselle, kokonaisuuteen tai tarkoitukseen viittaaville selityksille sekä vastineena vitalistiselle tai teleologiselle ajattelulle.

Käyttökohteita ja sovelluksia ovat erityisesti fysiikka, biologia ja neurotiede, joissa pyritään löytämään tarkat mekanismit solujen toiminnoista molekyyliprosesseihin sekä hermoston rakenteesta ja toiminnasta käyttäytymiseen. Myös lääketieteessä, ympäristötieteissä ja informaatio-/tide- manteissa mekanistinen lähestymistapa toimii perustana yksittäisten komponenttien vuorovaikutusten ymmärtämiselle. Filosofiassa mekanistinen selittäminen vaikuttaa käsitteeseen cau- saläilyn ja reductionismiin, kun taas nykyaikaiset tutkimusalat korostavat usein mekanismien lisäksi emergentin- ja systeemisyyden roolia.

Kriittisesti tarkasteltuna mekanistiikka tunnustaa mekanistisen selityksen arvon, mutta korostaa samalla monimutkaisuuden, emergenssin ja kontekstuaalisuuden rajoja. Nykyforskinnassa mekanistiset mallit yhdistetään usein systemaattisiin ja holistisiin lähestymistapoihin kokonaisuuden ymmärtämiseksi.