matalampikorkuisissa

Matalampikorkuisissa on adjektiivinen muodostuma, joka syntyy suomen kielen adjektiivien yhdistelystä matalampi ja korkuinen sekä sen jälkeen tapahtuvasta taivutuksesta. Termiä käytetään kuvaamaan tiloja, rakenteita tai esineitä, joiden korkeus- tai korkeusarvot poikkeavat referenssitasosta siten, että ne ovat sekä pienempiä että suurempia yhtä aikaa tai vaihtuvat riittävän selkeästi. Käytettävyydeltään se on lähinnä kuvailevaa ja teknistä, eikä sitä esiinny laajasti sanakirjoissa.

Muodostus ja kielioppinen taivutus tapahtuvat kuten muihinkin suomalaisiin adjektiiveihin: yhdistetty nimi päättää muodon ja siihen liitetään adjektiivin taivutus. Yleinen muoto on inessiivinen monikko, esimerkiksi matalampikorkuisissa tiloissa. Näin ollen sana taipuu normaalisti sekä yksikköä että monikkoa sekä sopivien sijamuotojen mukaan, kun sitä käytetään konkreettisesta tilasta tai rakenteesta puhuttaessa.

Käyttökontekstit ovat tyypillisesti arkkitehtuuriin, tilasuunnitteluun ja muuhun kuvailevaan tekniseen tekstiin liittyviä. Esimerkiksi lauseessa suunnittelussa voidaan todeta, että ratkaisut soveltuvat "matalampikorkuisissa tiloissa" tarkoittaen tiloja, joissa korkeus vaihtelee suhteessa suurempiin tai joissa alapuoliset korkeudet ovat erityisen keskeisiä. Koska termi ei ole vakiintunut yleiskielessä, se voi joissain yhteyksissä aiheuttaa tulkinnanvaraisuutta; useammin käytetään täsmällisempiä ilmauksia, kuten erilleen mainittuja korkeusominaisuuksia tai kompakteja käännöksiä.

Lopuksi matalampikorkuisissa on esimerkinomainen adjektiivinen koostettu, painottuen korkeuteen liittyviin ominaisuuksiin ja niiden ilmaisemiseen suomen kielessä.