markkinakriisit

Markkinakriisit ovat ajanjaksoja, jolloin rahoitus- ja hyödykemarkkinat kokevat poikkeuksellista epävarmuutta, voimakasta hintavaihtelua ja usein äkillistä likviditeetin vähenemistä. Ne voivat heijastua osakkeiden ja valtionlainojen hintoihin, valuuttoihin sekä hyödykkeiden hintoihin, ja ne heikentävät sekä sijoittajien että yritysten luottamusta. Kriisit syntyvät usein ulkoisista shokeista tai kotimaisista tekijöistä, kuten luottomarkkinoiden toimintahäiriöistä, heikentyneestä likviditeetistä tai politiikan epävarmuudesta. Ne voivat esiintyä yhdessä tai peräkkäisinä tapahtumina ja johtaa väliaikaiseen tai pidempiaikaiseen talouskasvun hidasteeseen.

Tyypillisesti markkinakriisit jaotellaan finanssi- ja rahoitusmarkkinoiden kriiseihin (esimerkiksi pankkien luottokriisit ja likviditeettikriisit), sekä valuutta- tai velkapapereihin liittyviin häiriöihin ja osake- sekä hyödykemarkkinoiden romahduksiin. Kriisit voivat käynnistyä sekä luottotappioista pankkien tasolla että rahapoliittisista shokeista, ja ne voivat nopeasti siirtyä laajemmaksi luottolamaan.

Vaikutukset ulottuvat yritysten rahoitus- ja sijoituspäätöksiin sekä kuluttajien ostovoimaan ja työllisyyteen. Markkinakriisit heikentävät markkinoiden likviditeettiä, nostavat korkoja ja muuttavat riskin hinnoittelua. Julkisen vallan vastatoimet voivat sisältää keskuspankin rahapoliittisia keinoja, finanssipoliittisia tukitoimia sekä finanssialan sääntely- ja makrovakaustoimia, joiden tavoitteena on palauttaa luottamus ja vakauttaa markkinat.

Historiallisesti merkittäviä markkinakriisejä ovat olleet esimerkiksi vuoden 2008–2009 maailmanlaajuinen finanssikriisi, 1990-luvun lama sekä vuoden 1987 Black Monday. Kriisien opetukset ovat korostaneet luotonannon riskien varautumista, riskien hajauttamista sekä makrovakauspolitiikan tarvetta systemaattisten riskien ehkäisemiseksi.