marginalisointi

Marginalisointi tarkoittaa prosessia, jossa yksilö tai ryhmä siirretään yhteiskunnallisesta keskiöstä syrjään ja heikennetään sen mahdollisuuksia osallistua taloudelliseen, poliittiseen ja sosiaaliseen elämään. Termi korostaa usein rakenteellisia tekijöitä, kuten lainsäädäntöä, taloudellisia käytäntöjä ja kulttuurisia normeja, jotka ylläpitävät eriarvoisuuksia.

Marginalisointi voi ilmetä monella tavalla: taloudellisena syrjäytymisenä, poliittisena äänen puutteena, sosiaalisena eristäytymisenä tai kulttuurisena vähättelynä. Usein ilmiö on yhdistelmä ennakkoluuloja, syrjintää, puutteellista pääsyä palveluihin ja koulutukseen sekä stereotyypeistä seuraavia vuorovaikutusmalleja.

Syyt ovat sekä historiallisia että nykyisiä. Rakenteelliset epätasa-arvot, diskriminoivat käytännöt, taloudelliset muutokset ja konfliktit voivat lisätä marginalisointia. Myös yksilöiden väliset asenteet ja institutionaaliset valinnat vaikuttavat.

Seuraukset koskevat elämänlaatua, terveyttä, työllisyyttä ja yhteiskunnallista osallisuutta. Pitkittyessään marginalisointi voi vahvistaa köyhyyden, mielenterveysongelmien ja syrjäytymisen kierteen.

Vastatoimina on kehitetty lainsäädäntöä, tasa-arvopolitiikkaa, inklusiivisia palveluita ja osallistavia käytäntöjä. Moni lähestymistapa korostaa voimauttamista, palvelujen saavutettavuutta, koulutusta ja osallistavaa päätöksentekoa. Tutkimuksessa painotetaan intersectional-lähestymistapaa, joka huomioi eri syrjinnän muotojen yhteisvaikutukset.