makroohjelmointi
Makroohjelmointi on ohjelmointitekniikka, jossa hyödynnetään makroja eli uudelleenkäytettäviä koodipätkiä tai syntaksin laajennuksia automatisoimaan tehtäviä ja laajentamaan ohjelmien toiminnallisuutta. Makrot voivat olla tallennettuja toistoja, joita suoritetaan nauhoittamalla, tai suunniteltuja koodilohkoja, jotka laajentavat kieltä tai sovellusta suorituksen aikana. Makrojen käyttö riippuu ympäristöstä, ja niiden toiminta voi tapahtua sekä käännösvaiheessa että ajonaikaisesti.
Makroja käytetään erityisesti tilanteissa, joissa toistuvat tehtävät ovat yleisiä. Toimistosovelluksissa kuten Microsoft Office -paketissa makrot toteutetaan
Hyödyt ovat tuottavuuden paraneminen, toistettujen tehtävien virheettömyys ja yhdenmukaisuuden lisääntyminen. Makroilla voidaan vähentää manuaalisen työn tarvetta
Makroohjelmointi kehittyi 1980-luvulla erilaisten ohjelmointikielten ja sovellusten laajennusalustojen myötä, ja nykyään sen periaatteita ja käytäntöjä sovelletaan