makeutusaineen

Makeutusaineen käsite kattaa elintarvikkeisiin käytetyt aineet, joiden tehtävänä on tuottaa makeuden makua. Niitä käytetään usein sokerin korvikkeina tai täydentäjinä, jotta ruokiin ja juomiin saadaan toivottu maku pienemmillä kaloreilla tai ilman sokerin energiaa. Makeutusaineet voivat olla sekä kalorittomia että vähäkalorisia, ja niitä arvotaan sekä kuluttajien että terveysnäkökulmasta.

Makeutusaineet jaetaan pääosin kahteen ryhmään: luonnolliset ja keinotekoiset. Luonnolliset makeutusaineet sisältävät makeutta luonnollisesti esiintyviä yhdisteitä, kuten steviol glykosideja (steviasta) sekä joitakin kasveista peräisinä proteiinimaisia aineita. Keinotekoiset makeutusaineet ovat synteettisiä yhdisteitä, kuten aspartaami, sakkariini, asesulfaami K ja sukraloosi. Lisäksi käytetään polyoleja eli sokerialkoholeja, kuten ksylitolia, ksylitolia ja erythriolia, jotka antavat makeuden lisäksi joitakin muita ominaisuuksia.

Ominaisuudet ja valinta riippuvat käyttökohteesta: makeuden voimakkuus, jälkimaku, lämpötilan sietokyky sekä mahdolliset vaikutukset verensokeriin ja kariesriski. Useimmat makeutusaineet ovat turvallisia yleisessä käytössä, mutta niihin liittyy tarkat säädökset ja hyväksyttävät saannin rajoitukset. Esimerkiksi jotkin aineet voivat olla haitallisia tietyille henkilöille, kuten fenylketonuria sairastaville aspartaamille.

Sääntely ja turvallisuusarviointi jakaa vastuun yleisestä turvallisuudesta, ja elintarvikkeiden hyväksyttävät saantirajat (ADI) määritetään EU-tason tutkimusten perusteella. Lisätietoa antaa elintarvike- ja lääkeviranomaiset sekä tieteellinen tutkimus.