mahdottomuuden

Mahtottomuuden käsite tarkoittaa tilaa tai ominaisuutta, jolloin jokin asia ei ole mahdollista toteutua tai olla totta. Se on vastakohta mahdollisuudelle ja sitä käytetään sekä arkipuheessa että tieteellisissä ja filosofisissa yhteyksissä kuvaamaan estettyä, epärealistista tai loogisesti ristiriitaista tilannetta. Mahtottomuutta voidaan tarkastella objektiivisena tilana ja samalla subjektiivisena arviointina: jotakin voidaan pitää mahdottomana juuri tietyissä olosuhteissa, mutta mahdollisuudet voivat muuttua uusien ehtojen ja teknologian kehittyessä.

Sana muodostuu adjektiivista mahdollinen ja -uus-suffiksista, ja sen perusmuoto on mahdottomuus sekä genetiivissä mahdottomuuden. Mahtottomuutta käytetään yleiskielessä sekä tieteellisissä teksteissä viittaamaan sekä yksittäiseen tilanteeseen että yleiseen ominaisuuteen. Kielessä voidaan puhua esimerkiksi loogisesta mahdottomuudesta, käytännön mahdottomuudesta tai aiemmien ehtojen rajoittamasta toteutuvuudesta.

Filosofiassa ja logiikassa mahtottomuus liittyy ristiriitoihin ja totuudenmukaisuuteen. Loogisesti mahdoton on väite tai tilanne, jota ei voida saada todeksi millään mahdollisella tulkinnalla; esimerkiksi lause A ja ei-A muodostaa ristiriidan, joten sen toteutuminen on mahdotonta. Mahdoton voi lisäksi esiintyä käsitteinä, jotka ovat mahdollisia vain tietyissä maailmankuvissa tai ehtojen puitteissa.

Käytännön kontekstissa mahtottomuuden käsitettä voidaan pitää suhteellisena: jokin ei ole mahdotonta nykyisin, mutta voi olla mahdollista tulevaisuudessa teknologian tai uuden tietämyksen myötä. Samoin epärealistiset tavoitteet voivat muuttua, kun resurssit tai ymmärrys kehittyvät. Ilmaisua käytetään sekä kuvaamaan toteutumisen esteitä että keskustelemaan mahdollisuuksien rajallisuudesta.

Katso myös: mahdollisuus, mahdottomuus, ristiriita, looginen totuus.